Olen viimeisen 13 vuoden konsulttiurani aikana tehnyt töitä noin sadan eri organisaation kanssa ja tuntuu, että harvassa ovat ne ihmiset, jotka tuntevat työnantajaorganisaationsa kokonaisuutena niin, että he osaisivat sanoittaa, mitä missäkin tehdään, miksi ja miten tekeminen liittyy toisiinsa.
Törmään tähän toistuvasti, kun minut on palkattu kehittämään organisaation tiedonhallintaa ja modernia työtä tai konseptoimaan työtä tukeva työyhteisöviestinnän malli tai informaatioarkkitehtuuri intranetille. Ammattimaiset viestintäihmiset hahmottavat kokonaisuuden kyllä, mutta tällaista hahmoa ei välttämättä löydy kaikista organisaatioista. Jos tällainen henkilö löytyy, hän on kyllä kullanarvoinen osaaja, jonka asiantuntemusta kannattaisi hyödyntää myös organisaation kehittämisessä. Mahdollisesti myös osaava johto on oikeasti perillä organisaationsa toiminnasta, sen kokonaisuudesta, prosesseista, tuotoksista ja siitä, miten niitä ”ajetaan” johtamisella ja kyvykkyyksillä. Kyvykkyyksien ja osaamisen näkökulmaa ei viestintäihmisillä ole, vaan se on esihenkilöiden, päälliköiden ja johdon asia (ja tästä pohdinnasta tämä hajatelma syntyikin).
Mielestäni organisaation tunteminen riittävällä tasolla on taito, jota tulisi organisaatioissa vahvistaa.
Minusta tuntuu, että usein vain ulkopuoliset konsultit tekevät analyysejä kokonaisuudesta, jotta voivat antaa kehittämissuosituksia. Miksei ymmärrystä olisi riittävästi omassa organisaatiossa? Ehkä siksi konsultit tekevät tätä, että heille on resursoitu siihen voimavaroja, ja/tai siksi, että he voivat ulkopuolisina ”kysyä tyhmiä” perustavanlaatuisia kysymyksiä luontevammin. Ehkä heidät otetaan vakavammin kehittämisehdotusten antajina.
Ja sitten pääsemme tekoälyyn: organisaation tuntemisen taito nousee nyt arvoon arvaamattomaan, kun pohdimme tekoälyn hyödyntämistä prosessien ja liiketoiminnan osana, ja jopa uusilla liiketoiminta-alueilla. Työ, prosessit ja tuotokset tulee ymmärtää kokonaisuutena, jotta voimme analysoida, mikä osa siitä voisi potentiaalisesti olla tekoälyn toteuttamaa. Toki en tarkoita sitä, että tässä prosessien kartoitustyössä olisi tarkoituksenmukaista käyttää informanttina vain yhtä organisaation henkilöä, joka tuntee kaiken. Ei, vaan toki informantteina käytetään henkilöitä, jotka tekevät töitä ko. prosessissa. Näin muutoskin lähtee hiljalleen eteenpäin ja sitoutuminen uuteen kasvaa, kun he voivat tuoda esiin näkemyksiään ja pullonkaulakohtia.
Mutta missä asuu se riittävä ymmärrys organisaation toiminnasta päätöksenteon tueksi, kun pöydällä on lukuisia ehdotuksia tekoälyistämiskohteista?
Miten niiden vaikuttavuutta ja toisaalta riippuvuuksia voidaan arvioida? Millä tietämyksellä päätetään se, mitä lähdetään kokeilemaan, kun vaakakupissa on myös kallistuvat tokenien hinnat sekä ihmisten työn uudelleenorganisointi ja mahdollinen uudelleenkouluttautuminen?
Toisaalta, ei kai tämä eroa millään tavalla normaalista organisaation päätöksenteosta? Kaikessa pitäisi hahmottaa kokonaisuus ja päätökset on tehtävä kokonaisuuden näkökulmasta.
PS:
Jos informaatiota on riittävästi saatavilla, tekoäly voinee tehdä kokonaisanalyysin organisaation toiminnasta, prosesseista, tuotoksista, ja samalla ehdotukset kehityskohteista kuten intranetin informaatioarkkitehtuurista, tai ihan niistä tekoälyistämisen osista prosesseissa. Joskin tuolloin inhimilliset näkökulmat jäävät kuulematta. Ja jos kuuntelemme tekoälyä kritiikittömästi, luomme organisaatioon rakenteet, jotka ovat tekoälyn mielestä toimivat. Ei ehkä ihmisen mielestä. (Voisi sinänsä olla ihan jännä harjoitus pyytää tekoälyn näkemys puhtaalta pöydältä jonkin organisaation johtamiseksi. Tulisi uusia näkökulmia.) –
Toisaalta, jos tekoäly suunnittelisi organisaatiolle johtamismallit ja prosessit, ja toteuttaisi niistä itse vaikkapa kolmanneksen, niin mitä ymmärrystä jää ihmiselle kokonaisuudesta? Entistä vähemmän. Ehkä kenelläkään ihmisellä ei silloin ole enää kykyä ymmärtää organisaation toimintaa. Tuotoksia vaan syntyy ja ihmiset toimivat koneiston osina.
Tulevaisuuden dystopia sekin.
Kuva: Copilot.